Timon politiikka-blogi

Mikä on yhteiskunnallisesti tärkeää työtä?

Vappuna on hyvä pohtia työn tulevaisuutta ja työn merkityksellisyyttä. Yhteiskunnassa on edelleen vahvasti vanhakantainen käsitys työstä. Oikeana työnä pidetään vain yrityksissä tai julkisella sektorilla tehtyä työtä. Markkinaliberalistisissä piireissä näkökulma on vielä kapeampi, koska siellä ei edes suurinta osaa julkisesta sektorista nähdä tarpeellisena. Suomessa tehdään valtavasti arvokasta työtä normaalien työsuhteiden ulkopuolella vapaaehtoistyönä kansalaisjärjestöissä. Vapaaehtoistyön ja normaalin palkkatyön ero on joillakin aloilla häilyvä. Yleinen käsitys on usein, että vapaaehtoistyö pitää olla myös palkatonta. Joillakin aloilla osa samankaltaisesta työstä tehdään palkkatyössä ja osa palkattomassa vapaaehtoistyössä. Erityisesti sosiaalialalla on paljon tämän tyyppisiä tehtäviä.

Pohditaanpa hieman, mikä on oikeasti yhteiskunnan kannalta arvokasta työtä. Tätä voidaan pohtia monesta eri näkökulmasta. Yksi näkökulma on miettiä, kuinka yhteiskunnallisesti kestävää tehty työ on. Yhteiskunnallisen kestävyyden mittareina käytetään ekologista ja sosiaalista kestävyyttä. Moni ala perustuu luonnonvarojen kestämättömään käyttöön, jolla tuotetaan ihmisille kulutushyödykkeitä. Tuotannon alkupäässä saatetaan käyttää usein myös ihmisoikeuksia rikkovaa halpatyövoimaa.

Nykyinen talousjärjestelmä on rakennettu niin, että se lisää ihmisen ahneutta ja kestämätöntä elämäntapaa. Ihmiset haluavat samaistua kaltaisiinsa ihmisiin (todellisuusryhmä), joten heidän kulutuskäyttäytymisensä muokkautuu oman todellisuusryhmänsä mukaisesti. Ihmisille on myös iskostettu ajatusmalli, että kuluttamalla luodaan uusia työpaikkoja. Tämä perustuu niin sanottuun trickle down -ideologiaan, jossa rikkaita rikastuttamalla hyvinvointia valuu tipoittain myös tavallisille kansalaisille, jopa vähäosaisille. Ideologian toimimattomuudesta on useita varoittavia esimerkkejä kuten Yhdysvaltojen eriarvoistumiskehitys.

Todellisuus ei ole ihan niin yksinkertainen, koska useimpien ostamiemme tuotteiden voitot jakautuvat ympäri maailmaa ja usein hyödyttävät enimmäkseen rikkaita osakkeenomistajia.  Silti jokainen hallitus haluaa pitää kaikin voimin kiinni kuluttajien ostovoimasta veronalennuksin ja noususuhdanteessa kannustamalla työmarkkinaosapuolia palkankorotuksiin. Asiaa monimutkaistaa vielä nykyinen talousjärjestelmä, jossa valtiot lainaavat rahaa yksityisiltä sijoittajilta, toisilta valtioilta sekä keskuspankilta (EU:ssa Euroopan keskuspankki). Näitä rahoja käytetään osittain myös yritystukiin, joista merkittävä osa menee vanhojen alojen hengissä pitämisen tukemiseen. Valtion velan kasvaessa entistä suurempi osa valtion tuloista menee velan korkoihin. Talouskasvu on nykyisessä järjestelmässä työllisyyden kasvun edellytys, mutta työllisyyden kasvun taustalla ei ole hallituksen taitava politiikka vaan keskuspankin taloudellinen elvytyspolitiikka. Keskuspankin elvytystä käytetään paljon myös nykyisten rakenteiden ylläpitämiseen, vaikka sen tarkoitus olisi ensi sijassa uudistaa rakenteita. Keskuspankit ovat jo vuosia tekohengittäneet talousjärjestelmää luomalla uutta rahaa järjestelmään, jota on taas lainattu valtioille. Valtioiden velan kasvu taas johtaa valtioiden välisen kilpailun kiristymiseen, joka vaikeuttaa globaalien ongelmien kuten ilmastonmuutoksen ratkaisemista.  Talouskasvun hintana on kasvava globaali eriarvoisuus, luonnonvarojen ehtyminen ja päästöjen kasvu.   

Markkinaliberalistisessa järjestelmässä kansalaiset on saatu kilpailemaan keskenään työpaikoista, joka taas jakaa ihmisiä erilaisiin ryhmiin kuten työttömiin ja työllisiin. Pelko työttömäksi joutumisesta johtaa siihen, että ihmiset pitävät kiinni omista työpaikoistaan. Työmarkkinoille onkin tämän seurauksena syntynyt tilanne, jossa kummatkin työmarkkinaosapuolet (palkansaajat ja yrittäjät) pitävät kiinni omista saavutetuista eduistaan. Teknologian kehittymisen myötä pelkona on, että muutosvastaisuus jättää Suomen kehityksestä jälkeen. Tällöin Suomi jää taantuvien alojen hautausmaaksi, joka johtaa ilman tulontasauksien uudistamista eriarvoistumisen räjähtävään kasvuun.  Muutosvastaisuutta voitaisiin lieventää sosiaaliturvaa parantamalla ja muutos- ja täydennyskoulutusta lisäämällä.

Markkinaliberalistinen ajattelumalli on saanut ihmiset käyttäytymään itsekkäästi ja nyt sama ajatusmalli saattaa tuhota koko systeemin. Markkinaliberalistista yhteiskuntamallia on vielä täydennetty kaverikapitalismilla, jossa vallassa olevat puolueet kahmivat etuuksia omille eturyhmille.  Kaverikapitalismi vaikeuttaa todellisten ongelmien ratkaisemista kuten sosiaaliturvan uudistamista ja aiheuttaa entistä enemmän katkeruutta varsinkin yhteiskunnan turvaverkosta tippuneiden keskuudessa.

Julkista sektoria pidetään ainakin markkinaliberalistien puheissa tehottomana. Usein ei kuitenkaan vaivauduta selvittämään, mistä tehottomuus johtuu ja kuinka suuresta ongelma on todellisuudessa kyse. Olen itse ollut noin kuusi vuotta kunnallisella sektorilla. Kunnallisella puolella tehottomuus johtuu enimmäkseen jäykästä organisaatiorakenteesta, johtamiskulttuurista sekä turhasta byrokratiasta. Nämä kaikki johtavat valtavaan turhan työn tekemiseen. Asia voitaisiin korjata antamalla vastuuta ja vapautta enemmän työntekijöille tai työntekijöistä muodostetuille tiimeille muuttamalla organisaatiorakenteita ja johtamiskulttuuria. Nykyinen järjestelmä ei myöskään kannusta julkisen-, kolmannen- ja yrityssektorin yhteistyöhön, joka on välttämätöntä toimivan ja kestävän yhteiskunnan rakentamisessa.

Johtamiskulttuuriongelma vaivaa myös monia yrityksiä. Johtamistapojen muuttamista hidastaa johtajien vallanhimo, joka on myös iskostettu monen johtajan mentaliteettiin. Työntekijöitä tulisi hyödyntää enemmän strategisessa suunnittelussa, mutta nykyään usein tehdään vain nimellistä osallistamista. Työntekijöiden heikko vaikuttamismahdollisuus omaan työhön johtaa tilanteeseen, jossa työntekijät saattavat taantua tekemään samankaltaisia työtehtäviä vuosikausia. Tällä taas on katastrofaaliset seuraukset teknologisen kehittymisen myötä, jolloin monialaosaaminen tulee luultavasti olemaan valttikortti.  Päätöksenteossa työntekijöiden näkemysten sivuuttaminen saattaa johtaa organisaation uudistumiskyvyn heikentymiseen.

Itse siirryin pois markkinaliberalistisen utopian palvelijan roolista itsensätyöllistäjäksi. Se ei ole taloudellisesti mikään ideaali ratkaisu, mutta vapaus on minulle tärkeämpää kuin raha. Itsensätyöllistäminen on taloudellisesti todella haastavaa johtuen sosiaaliturvan loukuista sekä verotuksesta. Lisäksi työtä yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemiseksi ei pidetä oikeana työnä, minkä takia on vaikea saada rahoitusta projekteille. Jos rahoitusta onnistuu samaan, niin siinä on niin tiukat ehdot rahoituksen käytöstä, ettei siitä voi käyttää kuin pienen osan oman työpanoksen korvaamiseen. Täytyy myöntää, että 1200 euron kuukausipalkalla on alkanut hieman miettimään tämän “kapinan” hintaa. Palkallisena tekemässä itselle sopimatonta työtä ehkä voisi olla tällä hetkellä parempi toimeentulo. On kuitenkin hyvin harvoja työtehtäviä, joissa voisin hyödyntää monialaosaamistani. Se taas kostautuisi tulevaisuudessa nykyisten työtehtävien kadotessa.

Nykyistä yhteiskuntamallia tutkailemalla huomaa, että suurin osa yrityksissä tehdystä työstä tehdään markkinaliberalistisen utopialandian rakentamiseksi. Tottakai työllä pidetään myös yllä nykyistä hyvinvointivaltiota, joten nykyisestä mallista ei voi irtautua yhtäkkisesti. Nykyinen hyvinvointivaltio on kuitenkin rakennettu sellaisten ideologioiden varaan, jotka ovat pitkällä tähtäimellä kestämättömiä. Vaihtoehtoisten yhteiskuntamallien luominen vaatisi usein alojen asiantuntijoiden yhteistyötä, mutta valitettavasti suurin osa asiantuntijoista on palkattu puolustamaan ja ylläpitämään nykyistä järjestelmää. Uudenlaisen yhteiskuntamallien rakentamista ei voi tehdä nykyisiin ajattelumalleihin tukeutuen, minkä takia nykyisiin “ismeihin” hirttäytyminen ei auta uudenlaisten mallien luomisessa. 

Työelämää tulisi muuttaa kokonaisuudessaan, niin että se tukee omaa oppimista sekä ekologisesti ja sosiaalisesti kestävän yhteiskunnan rakentamista. Tämä vaatisi markkinaliberalistisesta utopiasta luopumista. Muutosta ei tietenkään voi tehdä kerta rysäyksellä, enkä todellakaan suosittele kenellekään nykyisestä työpaikastaan luopumista. Joidenkin on kuitenkin hypättävä pois omasta yhteiskuntaboxista ja ruvettava miettimään uudenlaisia tapoja rakentaa kestävää yhteiskuntaa. Ensi vuoden vaaleissa kannattaa kuitenkin tarkkaan miettiä, millaisille ideologistisille utopioille puolueen tavoitteet on rakennettu.


 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän emailjuuso kuva
Juha Hämäläinen

On hyvä pohtia työelämän ja talouden ydintä eli työtä ja työn tulosten jakamista. Olet ehkä tehnyt siitä liian monimutkaisen arvion.

Ihminen voi tienata hyvin tai huonosti yrittäjänä ja palkollisena. Ansiotaso määräytyy niin yksinkertaisella tavalla, ettei sitä edes tajuta.

Ansion määrittää kysyntä ja tarjonta työsuhteesta riippumatta. Jos osaamiselle on kysyntää, osaaminen on välttämätöntä ja osaamisen tarjonta pienempää kuin kysyntä niin palkka on korkea. Tästä syystä yksityispuolen kirurgi tienaa helposti 30.000€ kuussa ja sairaanhoitaja vain 3.000€.

Syy siihen miksi yhteiskunnan kokonaisuuden kannalta hyvin välttämättömissä osaamista vaativissa töissäkin voi olla surkea palkka johtuukin vain siitä, että töihin riittää tulijoita.

Työehtosopimukset ovat hieman sumentaneet kansan ymmärrystä kysynnän ja tarjonnan osalta siten, että joidenkin osaajien palkat on painettu pienemmiksi ja joidenkin osaamattomien suuremmiksi kuin mitä ne luonnostaan olisivat. Loppu tasapäistäminen on tehty tulonsiirroilla.

Näistä johtuen suomalaisten tuntuma markkinaehtoiseen palkanmuodostukseen on vakavasti häiriintynyt ja vallitsee hyvin yleinen käsitys siitä, ettei palkkansa suuruuteen voi vaikuttaa, se on aina normi 2.-3.500€ kuussa. Tuohan ei ole lainkaan totta. Oikeilla valinnoilla palkka voi olla yhtä hyvin 10.000€ kuussa kuin 2.000€. Kenellä tahansa normaalijärkisellä.

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Olennainen kysymys on se, teetkö työtä josta joku haluaa sinulle maksaa. Myös palkanmuodostus on oikeudenmukaista kun palkka määräytyy markkinoilla. Ihmisten preferenssit arvottavat työn eri hintaiseksi. Markkinoiden tärkein tehtävä on tuottaa informaatiota kysynnästä ja tarjonnasta. Markkinatalouden kritisoiminen on usein aivan päätöntä, sillä mitään muuta toimivaa järjestelmää näin kompleksisten systeemien järjestämiseen ei ole esitetty. Ei lähellekään.

Mikään ei muuten estä harrastamasta yhteiskunnallista pohdintaa ja keskustelua palkkatyön ohella. On melkoisen moraalitonta "hypätä pois boksista", vaatia yhteiskunnan tarjoamat edut kuten sosiaaliturvan ja höpöttää siitä miten yhteiskunta pitää romuttaa.

Jos haluaa saada, täytyy antaa. Siinä on yksi ajaton viisaus joka tekee eron symbioosin ja loisimisen välille.

Käyttäjän MarttiHaverinen kuva
Martti Haverinen

Jos ihmiset tekisivät vain arvokasta ja sosiaalisesti sekä ympäristön kannalta ei-haitallista työtä, niin moniko jäisi kotiin?

Toimituksen poiminnat