Työttömän terveiset hallituksen puoliväliriiheen

Jäin vuoden vaihteessa työttömäksi, kun määräaikainen työ suhteeni kaupungilla loppui. Kuusi vuotta määräaikaisia työsuhteita kolmessa eri kaupungissa ja yhdessä konsulttitoimistossa oli erittäin opettava kokemus, mutta en kokenut enää mielekkääksi pyrkiä kaupungille töihin. Yksi merkittävä tekijä tässä oli viime vuonna kokemani loppuun palaminen, joka johtui suurimmaksi osaksi kadotettuani mielekkyyden työhön (tästä enemmän seuraavassa jutussa). Silloin päätin, että yrittäjyys on tähän elämäntilanteeseeni sopivin ratkaisu.

Yrittäjäksi ryhtyminen ei todellakaan ole ollut mikään yksinkertainen prosessi. Se on tietysti hyvä, että ihan kaikki ei siihen heppoisin perustein lähde. Hain toimintaani starttirahaa, mutta sitä ei myönnetty, koska asiakaskuntani ja ansaintalogiikka ei ole ollut tarpeeksi vahvalla pohjalla. Sain kuulla samaa jo yritysneuvonnassa, mutta sielläkään ei annettu mitään konkreettisia neuvoja. Yritykseni ajatus on enimmäkseen tarjota keinoja yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemiseen, joten nopeat kokeilut ovat siinä ratkaisevassa osassa. Olen myymässä konsultointia eli käytännössä omaa aikaani. Tällaisissa tapauksissa kannattaisi ehkä hieman höllentää kriteerejä, koska yhteiskunta vain hyötyy siitä, että lähden yrittäjäksi enkä roiku ansiosidonnaisella.

Minulle ehdotettiin kevytyrittäjyyttä, jolla voisin kokeilla yritysideaani. Starttirahan ehdoissa on kuitenkin mainittu, että yritystoimintaa ei ole saanut aloittaa tukea haettaessa. Tämä rajaa sen, millaisen palvelun kautta kevytyrittäjyyttä voisin harjoittaa. Lisäsopan tähän tuo vielä kevytyrittäjyyden määrittely työttömyysturvassa, jossa työttömyysturvan saanti riippuu siitä, katsotaanko yrittäjyyteni päätoimiseksi vai sivutoimiseksi. Tähän ei ole mitään tarkkaa määrittelyä vaan sen päättää käsittelijä. Mielelläni tekisinkin alussa kevytyrittäjänä, jotta saisin rauhassa kokeilla yritysideoitani ja aikaa toipua viime vuoden burnoutista. Toipumistani ei todellakaan edesauta säätäminen TE-keskuksen kanssa.

Starttiraha ei kuitenkaan ollut ainoita ongelmia TE-keskuksen kanssa. Ensimmäinen tuli jo heti työttömyyteni alussa, kun ilmoitin haastattelijalle suorittavani yhden 3 opintopisteen kurssin avoimessa yliopistossa. Minulle tuli selvityspyyntö, jossa kyseltiin ”onko opinnot tutkintoon johtavaa”. Toinen ongelma TE-keskuksen kanssa tuli hallituksen älynväläyksestä pakkotyönhakuihin. Minun on siis pakko hakea minulle ehdotettuja työpaikkoja, vaikka olisin aikeissa aloittaa oman yrityksen. Kysyin tätä pakollisessa Te-toimiston "uusien asiakkaiden infossa". Vastaus oli, että käytännössä pitää hakea töitä, jos haluaa saada työttömyyskorvausta. Virkailija ohjeisti laittamaan hakemukseen, että on ryhtymässä yrittäjäksi, niin ”tuskin ne haastatteluun pyytää”. En kuitenkaan haluisi pilata mainettani mahdollisten yhteistyökumppaneiden silmissä hakemalla työtä, jota en halua. Infossa kävi muutenkin hyvin ilmi, mikä on homman nimi. Te-toimistot on valjastettu työttömien kyttäämiseen. Samalla siellä valiteltiin resurssipulaa, minkä takia niillä ei esimerkiksi ole aikaa vastata puheluihin.

Hallituksen kannattaisi ehkä hieman miettiä vielä ”aktivoimistoimien” vaikutuksia. Tosiasiassa ketään ei voi pakottaa sellaiseen työhön, mihin hakija itse ei koe olevansa sovelias. Työttömällä on lukuisia keinoja ”pilata” hakunsa, jottei häntä tule valituksi kuten esimerkiksi lähettämällä huono työhakemus, alisuoriutumalla työhaastattelussa, esittämällä ylisuuria palkkatoiveita tai muita vaatimuksia. Voin hyvin kuvitella, että tällaista kapinahenkeä saattaa herkästi syntyä. Tällä saattaa olla suuria vaikutuksia työttömän motivaatiolle ja myös maineelle. Pahimmassa tapauksessa työtön turhautuu niin pahasti, että jättäytyy työelämän ulkopuolelle kokonaan. Näin ollen työtön liittyy muiden 79 000 kadonneen työmiehen joukkoon.

Työttömät ovat muutenkin hyvin haavoittuvia mielenterveysongelmille, koska koko meidän yhteiskunta on työkeskeinen. Meillä identiteetti määräytyy hyvin vahvasti työn mukaan. Työttömien kurittaminen saattaa johtaa pidemmällä aikavälillä peruuttamattomiin seurauksiin kuten työkyvyttömyyden kasvuun.

Työllistämisessä voisi kurittamisen sijaan ottaa käyttöön oikeasti työllisyyttä parantavia keinoja. Yhtenä keinona voisi olla pienyrittäjien tukeminen työttömän palkkaamisessa. Yrittäjäkoulutuksessa tuli hyvin selväksi, että vakituista työntekijää ei kannata palkata, jos ei ole aivan pakko. Siksi työlainsäädäntöä pitäisi huojentaa pienyrittäjien kohdalla. Muita keinoja työllisyyden parantamiseen voisi olla palkkatuen lisääminen sekä Te-toimiston resurssien ja osaamisen lisääminen. Työttömien työllistämisen palveluita voidaan myös ulkoistaa ja se voi olla ihan hyväkin, mutta siinäkin pitää miettiä ulkoistamisen tavoite. Tavoite pitäisi olla työttömien auttaminen omien vahvuuksien ja kiinnostuksen kohteiden löytämiseen ja niiden vahvistamiseen. Yhtenä keinona voisi olla työttömille järjestettävät työpajat, jossa ryhmätyömenetelmien avulla autetaan työttömiä tunnistamaan omat ja muiden vahvuudet sekä kiinnostuksen kohteet. Työpajoista saattaisi syntyä työttömien välistä yhteistyötä, jota voisi tukea esimerkiksi osuuskuntien perustamisen tukemisella.

Joitain pakkoja on varmasti hyvä olla, koska on absurdia kuvitella, etteikö ”vapaamatkustajiakin” olisi. Silti ensi sijassa työttömille pitäisi olla mahdollisimman laaja valinnanvapaus koulutuksen, palkkatuetun työn ja tarvittaessa terapian ja kuntouttavan työn (esim. vapaaehtoistyö järjestöissä) välillä ja jos näistä kaikista kieltäytyy niin silloin voi olla ihan hyvä käyttää jo keppiä.

Yrittäjyyden lisäämiseksi kannattaisi miettiä starttirahan poistamista itsensätyöllistävien kohdalla ja sen korvaamista sovitetulla päivärahalla. Samalla tulisi poistaa vaatimus työnhakemisesta ja antaa yrittäjän keskittyä yrityksen kehittämiseen. Sivu- ja päätoimisen yrittäjyyden määrittelystä luopumista kannattaisi myös harkita niin, että itsensä työllistävien kohdalla aina käytetään sovellettua päivärahaa.

Ps. En ole tällä kannanotolla ajamassa omia etujani. Tällä hetkellä lahjoitan 200€ noin 1500€ tuista hyväntekeväisyyteen. Viime vuonna lahjoitin noin 1500€ euroa hyväntekeväisyyteen (joka taitaa olla enemmän kuin yhdenkään kansanedustajan lahjoittama summa). 

tkuusiol
Helsinki

36-vuotias yrittäjä ja järjestöaktiivi. Toimin Attac ry:n puheenjohtajana sekä Kepan hallituksessa.
Olen työskennellyt ympäristöalalla eri tehtävissä noin 6 vuotta. Kiinnostuskohteeni ovat yhteiskunnalliset asiat.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu