Työttömän terveiset hallituksen puoliväliriiheen
Jäin vuoden vaihteessa työttömäksi, kun määräaikainen työ suhteeni kaupungilla loppui. Kuusi vuotta määräaikaisia työsuhteita kolmessa eri kaupungissa ja yhdessä konsulttitoimistossa oli erittäin opettava kokemus, mutta en kokenut enää mielekkääksi pyrkiä kaupungille töihin. Yksi merkittävä tekijä tässä oli viime vuonna kokemani loppuun palaminen, joka johtui suurimmaksi osaksi kadotettuani mielekkyyden työhön (tästä enemmän seuraavassa jutussa). Silloin päätin, että yrittäjyys on tähän elämäntilanteeseeni sopivin ratkaisu.
Yrittäjäksi ryhtyminen ei todellakaan ole ollut mikään yksinkertainen prosessi. Se on tietysti hyvä, että ihan kaikki ei siihen heppoisin perustein lähde. Hain toimintaani starttirahaa, mutta sitä ei myönnetty, koska asiakaskuntani ja ansaintalogiikka ei ole ollut tarpeeksi vahvalla pohjalla. Sain kuulla samaa jo yritysneuvonnassa, mutta sielläkään ei annettu mitään konkreettisia neuvoja. Yritykseni ajatus on enimmäkseen tarjota keinoja yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemiseen, joten nopeat kokeilut ovat siinä ratkaisevassa osassa. Olen myymässä konsultointia eli käytännössä omaa aikaani. Tällaisissa tapauksissa kannattaisi ehkä hieman höllentää kriteerejä, koska yhteiskunta vain hyötyy siitä, että lähden yrittäjäksi enkä roiku ansiosidonnaisella.
Minulle ehdotettiin kevytyrittäjyyttä, jolla voisin kokeilla yritysideaani. Starttirahan ehdoissa on kuitenkin mainittu, että yritystoimintaa ei ole saanut aloittaa tukea haettaessa. Tämä rajaa sen, millaisen palvelun kautta kevytyrittäjyyttä voisin harjoittaa. Lisäsopan tähän tuo vielä kevytyrittäjyyden määrittely työttömyysturvassa, jossa työttömyysturvan saanti riippuu siitä, katsotaanko yrittäjyyteni päätoimiseksi vai sivutoimiseksi. Tähän ei ole mitään tarkkaa määrittelyä vaan sen päättää käsittelijä. Mielelläni tekisinkin alussa kevytyrittäjänä, jotta saisin rauhassa kokeilla yritysideoitani ja aikaa toipua viime vuoden burnoutista. Toipumistani ei todellakaan edesauta säätäminen TE-keskuksen kanssa.
Starttiraha ei kuitenkaan ollut ainoita ongelmia TE-keskuksen kanssa. Ensimmäinen tuli jo heti työttömyyteni alussa, kun ilmoitin haastattelijalle suorittavani yhden 3 opintopisteen kurssin avoimessa yliopistossa. Minulle tuli selvityspyyntö, jossa kyseltiin ”onko opinnot tutkintoon johtavaa”. Toinen ongelma TE-keskuksen kanssa tuli hallituksen älynväläyksestä pakkotyönhakuihin. Minun on siis pakko hakea minulle ehdotettuja työpaikkoja, vaikka olisin aikeissa aloittaa oman yrityksen. Kysyin tätä pakollisessa Te-toimiston "uusien asiakkaiden infossa". Vastaus oli, että käytännössä pitää hakea töitä, jos haluaa saada työttömyyskorvausta. Virkailija ohjeisti laittamaan hakemukseen, että on ryhtymässä yrittäjäksi, niin ”tuskin ne haastatteluun pyytää”. En kuitenkaan haluisi pilata mainettani mahdollisten yhteistyökumppaneiden silmissä hakemalla työtä, jota en halua. Infossa kävi muutenkin hyvin ilmi, mikä on homman nimi. Te-toimistot on valjastettu työttömien kyttäämiseen. Samalla siellä valiteltiin resurssipulaa, minkä takia niillä ei esimerkiksi ole aikaa vastata puheluihin.
Hallituksen kannattaisi ehkä hieman miettiä vielä ”aktivoimistoimien” vaikutuksia. Tosiasiassa ketään ei voi pakottaa sellaiseen työhön, mihin hakija itse ei koe olevansa sovelias. Työttömällä on lukuisia keinoja ”pilata” hakunsa, jottei häntä tule valituksi kuten esimerkiksi lähettämällä huono työhakemus, alisuoriutumalla työhaastattelussa, esittämällä ylisuuria palkkatoiveita tai muita vaatimuksia. Voin hyvin kuvitella, että tällaista kapinahenkeä saattaa herkästi syntyä. Tällä saattaa olla suuria vaikutuksia työttömän motivaatiolle ja myös maineelle. Pahimmassa tapauksessa työtön turhautuu niin pahasti, että jättäytyy työelämän ulkopuolelle kokonaan. Näin ollen työtön liittyy muiden 79 000 kadonneen työmiehen joukkoon.
Työttömät ovat muutenkin hyvin haavoittuvia mielenterveysongelmille, koska koko meidän yhteiskunta on työkeskeinen. Meillä identiteetti määräytyy hyvin vahvasti työn mukaan. Työttömien kurittaminen saattaa johtaa pidemmällä aikavälillä peruuttamattomiin seurauksiin kuten työkyvyttömyyden kasvuun.
Työllistämisessä voisi kurittamisen sijaan ottaa käyttöön oikeasti työllisyyttä parantavia keinoja. Yhtenä keinona voisi olla pienyrittäjien tukeminen työttömän palkkaamisessa. Yrittäjäkoulutuksessa tuli hyvin selväksi, että vakituista työntekijää ei kannata palkata, jos ei ole aivan pakko. Siksi työlainsäädäntöä pitäisi huojentaa pienyrittäjien kohdalla. Muita keinoja työllisyyden parantamiseen voisi olla palkkatuen lisääminen sekä Te-toimiston resurssien ja osaamisen lisääminen. Työttömien työllistämisen palveluita voidaan myös ulkoistaa ja se voi olla ihan hyväkin, mutta siinäkin pitää miettiä ulkoistamisen tavoite. Tavoite pitäisi olla työttömien auttaminen omien vahvuuksien ja kiinnostuksen kohteiden löytämiseen ja niiden vahvistamiseen. Yhtenä keinona voisi olla työttömille järjestettävät työpajat, jossa ryhmätyömenetelmien avulla autetaan työttömiä tunnistamaan omat ja muiden vahvuudet sekä kiinnostuksen kohteet. Työpajoista saattaisi syntyä työttömien välistä yhteistyötä, jota voisi tukea esimerkiksi osuuskuntien perustamisen tukemisella.
Joitain pakkoja on varmasti hyvä olla, koska on absurdia kuvitella, etteikö ”vapaamatkustajiakin” olisi. Silti ensi sijassa työttömille pitäisi olla mahdollisimman laaja valinnanvapaus koulutuksen, palkkatuetun työn ja tarvittaessa terapian ja kuntouttavan työn (esim. vapaaehtoistyö järjestöissä) välillä ja jos näistä kaikista kieltäytyy niin silloin voi olla ihan hyvä käyttää jo keppiä.
Yrittäjyyden lisäämiseksi kannattaisi miettiä starttirahan poistamista itsensätyöllistävien kohdalla ja sen korvaamista sovitetulla päivärahalla. Samalla tulisi poistaa vaatimus työnhakemisesta ja antaa yrittäjän keskittyä yrityksen kehittämiseen. Sivu- ja päätoimisen yrittäjyyden määrittelystä luopumista kannattaisi myös harkita niin, että itsensä työllistävien kohdalla aina käytetään sovellettua päivärahaa.
Ps. En ole tällä kannanotolla ajamassa omia etujani. Tällä hetkellä lahjoitan 200€ noin 1500€ tuista hyväntekeväisyyteen. Viime vuonna lahjoitin noin 1500€ euroa hyväntekeväisyyteen (joka taitaa olla enemmän kuin yhdenkään kansanedustajan lahjoittama summa).
Kannattaa miettiä aina kahdesti, ennen kuin kirjoittaa nimensä sitoumukseksi yrittäjyyteen ja yrittäjän statukseen. Yksinyrittäjät tms. putoavat auttamatta yhteiskunnan sosiaalitukiturvan ulkopuolelle ns. lainsuojaamattomiksi yrittäjän epäonnistuttua, kuten yleensä useimmin tahtoo käydä.
Tunnen hyvin erään yrittäjän, joka menetti visiollaan kaiken perhettään myöten, ja viime hädässä sosiaalitoimistokin kieltäytyi siitä ensimmäisestä sentistäkin onnettomalle. Yrittäjä kuulemma pärjää aivan hyvin ilman ruokaa ja tarpeen ollen lääkärin määräämiä pillereitä siltojen alla pakkasöin. Hukkui sitten pimeänä lokakuun iltana yksikseen kylmään järviveteen.
Ilmoita asiaton viesti
”Kannattaa miettiä aina kahdesti, ennen kuin kirjoittaa nimensä sitoumukseksi yrittäjyyteen ja yrittäjän statukseen.”
Suomessa en ryhtyisi yrittäjäksi nykyisillä ehdoilla. Olet täysin lainsuojatonta riistaa kaikille kuin juoksujänis.
Ilmoita asiaton viesti
No minä olen lainsuojaton ja pikkuriikkinen yrittäjä 🙂
En koskaan hakenut mitään starttirahaa, enkä ole pyytänyt mitään tukia mihinkään. Jollei yritys kanna, niin sitten ei kanna.
Suuri riski on ryhtyä yrittäjäksi, niinkuin edellä sanottiin, kaiken tuen ulkopuolella olet, ja mitään on turha mistään pyytää.
Minä pärjään kyllä, enkä ole murheen murtama 🙂 Ihminen tulee melko pienellä rahalla toimeen, varsinkin pieni yrittäjä.
Joskun vaan kauhistuttaa, kun jotkut ihailevat ja haaveilevat yrittäjyydestä, että olisipa mukava laittaa pieni putiikki pystyyn. Ei kannata, jollet ole oikeasti valmiiksi rikas, tai sitten keksinyt jotain vallankumouksellista.
Ilmoita asiaton viesti
”Tosiasiassa ketään ei voi pakottaa sellaiseen työhön, mihin hakija itse ei koe olevansa sovelias.”
Näkökulma on todellisessa elämässä aivan toinen: ketään ei oteta, jos ei ole sovelias.
Ilmoita asiaton viesti
Kysymys onkin pakotetuista palkattomistatöistä joista ei työntekijä saa palkkaa joten firmalle/kunnalle jne. ei tule mitään kustannuksia eli teetkö pakostatöitä vai otatko karenssia. Palkkatyöt onkin aivan erikseen jos kaikki saisikin töistään edes palkkaa vaikka toisilla on yli 30 vuotta työuraa takana, parhaat saaneet kenkää ja pakotettu myöhemmin tekemään samoja töitä työmarkkintuki n.550€/kk käteen + 9€pv kulukorvauksella jotka ei kerrytä lomia eikä eläkettä ja vieressä toiset tekee samaa työtä palkalla. Otatko karenssin ja alat varkaaksi vai mitä teet koska kaikki ei saa välttämättä toimiteentulotukeakaan vaikka tilillä on 0€ rahaa. Laittaa miettimään mitä teet ja näissä pakkotoimissa on nytkin kymmeniä tuhansia jatkuvasti ja ollut vuosia vuosia ja rinki pyörii ja uudet vaihtuu palkattomiin töihin ja turha selittää etät on vaikka Yliopiston käynyt ja 20 vuotta työuraa takana yms. jos näin te-viranomainen päättää.
https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/219144-tuleeko-pi…
https://longplay.fi/single/ilmaista-tyota-tarjolla
Näkökulma on oikeassa elämässä tämä : ihmisiä pakotetaan, tai saat karenssin.
Ilmoita asiaton viesti
Hieno kirjoitus. Todellisuus on melko karmea yrittäjälle, joka on itseasiassa varaton ammatinharjoittaja. Helpoimmalla Suomessa pääsee työttömänä, kun käyttääntyy työttömän massan tavoin. Ei yritä mitään vaan heittääntyy täysin aloitekyvyttömäksi ja huutaa Peteliuksen tyyliin apuva apuva.
Ilmoita asiaton viesti
Alkuun hallitus voisi työttömien kannustamisessaan selvittää, mitä kannustaa tarkoittaa: innostaa, rohkaista, kiihottaa, yllyttää. Kannustava esimerkki. Katsomo kannusti pelaajia huudoillaan.
Siitä voi sitten miettiä, millaisia ovat kannustavat keinot. Vihje: ei ole sama kuin pakottaa sanktion uhalla.
Ilmoita asiaton viesti
Yritystoiminnan on tarkoitus olla kannattavaa ja tuottaa voittoa omistajilleen. Tämä tarkoittaa sitä, että rahoituksen lisäksi myös liikeidean pitäisi olla kannattava.
Yllä olevassa artikkelissa kuitenkin pääasialliseksi liikeideaksi mainitaan ”keinojen tarjoaminen yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemiseen”, mikä tarkoittaa sitä, että ainoa potentiaalinen asiakas sellaiselle on julkinen sektori. Valtio ja kunnat tyypillisesti kilpailuttavat hankintojaan ja asettavat sellaisia minimivaatimuksia esimerkiksi yritysten luottokelpoisuudelle, että vain suuryritykset voivat sellaisilla markkinoilla toimia kuten on havaittu esimerkiksi sote-uudistuksen valmistelussa.
Pienyrityksen on siis pakko löytää yksityistä asiakaskuntaa tai muuten yritys on elinkelvoton. Ymmärrän hyvin, miksi TE-toimisto toivoo tässä tilanteessa mieluummin kirjoittajan löytävän uuden palkkatyön.
Ilmoita asiaton viesti
Yleissitovista työehtosopimuksista tulee luopua. Saadaan ihmisille työpaikkoja.
Ilmoita asiaton viesti
Olin 90-luvun alussa samassa tilanteessa, jolloin olin käytännössä 2 vuotta työttömänä. Olin silloin hyvin lähellä lähteä Norjaan, mutta en kuitenkaan lähtenyt, koska sujuvan kielitaidon hankkiminen olisi vaatinut arviolta 6 kk, enkä ollut halukas aloittamaan tehtaan lattialta suomalainen yliopistotutkinto perstaskussa. No, lopulta minulle järjestyi duunia Suomestakin, mutta jälkikäteen ajatellen olisi kuitenkin pitänyt lähteä. Urakehitys ei olisi siitä kärsinyt, mutta elämänkokemus olisi nyt huomattavasti rikkaampi.
Ilmoita asiaton viesti
Tottakai uskon, että pystyn yritystoiminnalla itseni elättämään ja kyllä hakemuksessakin se oli tuotu esille. Siihen olisi kaivattu heidänmukaansa jotain todisteita eli markkinointitutkimusta tai juuri kevytyrittäjän kokemusta. Minun neljän vuoden alan tuntemuksella ei ollut mitään merkitystä.
Alussa tottakai menee aikaa ennen kuin saa tarpeeksi asiakkaita, joten alun 6kk raha on ihan tarpeelinen myös konsultointitoiminnassa.
Starttirahan säännöt on hyvin epäselvät. Siellä on nimittäin myös mainittu, että jos toiminta katsotaan liian kannattavaksi niin ei saa starttirahaa, eikä tähänkään ole mitään määritelmää.
Ilmoita asiaton viesti
Minulle jäi edelleen epäselväksi, mitkä ovat niitä yksityisiä asiakkaita, jotka ovat valmiita ostamaan sellaisen yrityksen tuotteita ja palveluita, jotka perustuvat keinoihin ratkaista yhteiskunnallisia ongelmia, mikäli muuta liikeideaa ei ole.
Ilmoita asiaton viesti
Yhteiskunnallinen ongelma on hyvin laaja käsite. En nyt ruvennut blogitekstissä selittämään yritykseni liikeideoita, koska tuossa ei ole kyse minun yritykseni tuotteista vaan laajemmin työttömien tukemisesta.
Yritykseni tarjoaa energiatehokkuuden ja elinkaarenhallinnnan ratkaisuja taloyhtiöille. Nämä auttavat kuntia pääsemään ilmastotavoitteisiinsa, joissa taloyhtiöit ovat yksi tärkeä ryhmä. Lisäksi teen kunnille hankesuunnittelua taloyhtiöiden kiertotalouden edistämiseen. Nämä nyt on muutamia esimerkkejä.
Tuo ei kuitenkaan ole se pointti. Nyt puhutaan oikeasti 3000€:n starttirahasta eli aivan naurettavasta summasta. Jos esimerkiksi saan edistettyä yhden ryhmäkorjauksen käynnistymistä puhutaan usean miljoonan euron investoinnista. Jos olisin kunnalla asiantuntijana se maksaisi kunnalle noin 50 000€ vuodessa. Teen käytännössä nyt samaa hommaa kuin olisin tehnyt kunnalla, mutta omalla rahoituksella.
Ilmoita asiaton viesti