Timon politiikka-blogi

Yhdenvertaisuusohjelmalla kohti suvaitsevampaa yhteiskuntaa

Monissa kirjoituksissa on esiintynyt eri vähemmistöryhmien vastakkainasettelu, jossa väitetään monikulttuurisuuteen keskittymisen vievän huomion "tärkeämmiltä" asioilta. Monikulttuurisuus pitäisikin käsittää yhteiskunnan monimuotosuutena, joka käsittää kaikki vähemmistöryhmät (ml.erityisryhmät). Usein nostetaan otsikoihin jokin yksittäinen vähemmistö jonkun ajankohtaisen tapauksen takia. Ihmisillä on myös tapana valita heille sopiva vähemmistö ja ajaa sen oikeuksia. Se on ihan ymmärrrettävää ja olen myös itse toiminut usein samalla tavalla.  Olisi kuitenkin järkevämpää, jos voitaisiin samanaikaisesti ajaa kaikkien syrjintää kokevien vähemmistöjen puolta. Aitoa suvaitsevaisuutta on se, että pystyy asettamaan kaikki vähemmistöt yhtä tärkeäksi ja vaatimaan oikeasti toimia yhdenvertaisuuden toteutumiseksi riippumatta siitä vaikuttaako se omaan tai läheisten tulotasoon tai oikeuksiin.

Usein keskustelu monikulttuurisuudesta keskittyy ihan vääriin asioihin. Meidän tulisi ensisijassa pyrkiä pitämään heikommassa asemassa olevien puolia sekä haastaa nykyinen kiristämiseen ja pelonilmapiiriin pohjautuva politiikka. Muussa tapauksessa meillä on tulevaisuudessa ongelmana saada väestöä edes pysymään Suomessa tai houkuteltua ketään muuttamaan tänne. Turha vastakkainasettelu saattaa provosoida ääriliikkeitä ja johtaa pahimmillaan väkivaltaan maahanmuuttajia kohtaan. Tärkeimmiksi teemoiksi pitäisikin nostaa kaikenlaisen henkisen ja fyysisen väkivallan tuomitseminen sekä erilaisuuden korostaminen. Erilaisuuden hyväksyminenkään ei riitä vaan erilaisuudesta pitää tulla normaalia.

Meidän hyvinvointivaltio ei todellakaan ole kaikkien kannalta oikeudenmukainen. Lainsäädännössä on määritelty kielletyt syrjintäperusteeet. Näiden mukaan ketään ei saa syrjiä iän, alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, poliittisen toiminnan, ammattiyhdistystoiminnan, perhesuhteiden, terveydentilan, vammaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Lakia rikotaan kuitenkin jatkuvasti eikä lainsäädäntö pysty takaamaan kaikille yhdenvertaista kohtelua.  Syrjintä on usein juurtunut niin hyvin yhteiskuntaan, ettei monia syrjintänä pidettävää asiaa koeta edes syrjintänä.  Koulukiusaamistapaukset johtuvat usein kiusatun erilaisuudesta kuten etnisestä taustasta, seksuaalisesta suuntautumisesta tai vammasta. Siksi suvaisevaisuuden parantamiseen tulisi panostaa enemmän jo varhaiskasvatuksessa, jotta edes tulevat sukupolvet osaisivat tulla paremmin toimeen keskenään.

Syrjintäkielto ei ota kantaa vähemmistöjen toimeentuloon tai auttamisvastuuseen. Sen takia hyvinvointivaltion pitäisi pystyä pitämään huolta heikommassa asemassa olevista kuten vanhuksista, sairaista, vammaisista, pakolaisista ja köyhistä. Tämä ei todellakaan tällä hetkellä toteudu. Köyhille vanhuksille ei pystytä takaamaan inhimillistä vanhuutta, minkä takia monet vanhukset elävät lähes epäinhimillisissä oloissa. Mielenterveyspotilaan on lähes mahdotonta saada tarvisemaansa apua, jos hänellä ei ole varaa käyttää yksityisen puolen palveluita. Köyhien lapsilla ei ole samanlaisia mahdollisuuksia sosiaaliseen elämään ja menestymiseen kuin rikkaiden lapsilla. Työhönotossa syrjintä etnisen taustan, iän tai vamman perusteella on hyvin yleistä.

Suurin uhka yhdenvertaisuuden toteutumiselle on hallituksen suunnittelemat leikkaukset, jotka kohdistuvat suurelta osin heikommassa asemassa oleviin. Kurjasta taloudesta syytetään usein liian avointa maahanmuuttopolitiikkaa, vaikka sillä ei ole todellisuudessa mitään tekemistä talousongelmien kanssa.  Suomen ajamalla talouspolitiikalla voi olla merkittäviä vaikutuksia suhtautumiseen etnisiä vähemmistöryhmiä kohtaan sekä eri vähemmistöryhmien selviytymiseen. Talouspolitiikka nojaa pitkälti huterin perustein muodostettuun pelonilmapiiriin, joka on omiaan ruokkimaan ääriliikkeiden suosiota. Pelonilmapiirillä pakotetaan ihmiset valitsemaan, mitä vähemmistöryhmiä tulisi tukea ja mitä ei.

Mitä konkreettisia toimia voitaisiin tehdä yhdenvertaisuuden parantamiseksi?

 Yksi tapa voisi olla laatia yhdenvertaisuusohjelma. Yhdenvertaisuusohjelmaan tulisi eri vähemmistöryhmien ehdotukset tärkeimmistä lainsäädännöllisistä sekä taloudellisista toimenpiteistä, joilla voidaan parantaa vähemmistöryhmien yhdenvertaista asemaa. Vähemmistöryhmien tulisi myös tehdä enemmän yhteistyötä keskenään syrjintää ja eriarvoisuutta vastaan. Nykyään monet vähemmistöt joutuvat kilpailemaan keskenään ihmisten ja valtion huomiosta ja avustuksista. 

Tämä ohjelma tulisi osaksi laajempaa kansalaisten yhteiskuntasopimusta, jonka keskeisenä teemana on tehdä poliittisesti sitoutumaton eri alojen asiantuntijoiden ja kansalaisten laatima ohjelma Suomen talouden, työllisyyden ja yhdenvertaisuuden parantamiseksi.  Sen sisällöstä kerron enemmän seuraavassa jutussani ”Kansalaisten yhteiskuntasopimus-vaihtoehto hallituksen kiristyspolitiikalle.”

#yhdenvertaisuustalkoot

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat